Arkkitehdit Soini & Horto

Sami Horto, Osakas, Arkkitehti SAFA

25.09.2019

Minä ja AS&H
Oma arkkitehtitoimisto oli ollut unelmani jo kauan. Kalle Soinin ehdottaessa minulle yhteisen toimiston perustamista 12 vuotta sitten, en tarvinnut asiaa kauaa pohdiskella. Aika oli hyvä. Kokemus oli riittävä. Ikä oli sopiva. Kalle oli oikeanlainen yhtiökumppani. Tarve ja motivaatio onnistua oli olemassa. AS&H syntyi.

Innostun
Innostukseni liittyy motivaatioon. Haluan motivoitua työstäni aina uudestaan ja uudestaan: ”Kuka minä olen, elleivät ympärillä olevien silmät loista?” on joku sanonut. Haluan myös oppia koko ajan. Jokainen projekti opettaa uutta ja kasvattaa minua myös ihmisenä. Matka on aina mielenkiintoinen. Sisäinen motivaationi ja inspiraationi syntyy työn merkityksellisyydestä, ammattitaidosta ja työskentelystä huippuammattilaisten kanssa sekä vapaudesta valita, mitä teen ja mihin sitoudun.

Arvostan
Tunnen ammattitaitoomme liittyvää myötäylpeyttä. Tunnen myös suurta kiitollisuutta saadessani työskennellä AS&H-kollegojeni kanssa. Arvostan tekemisen kulttuuriamme ja vahvaa omistajuutta ja sitoutumista. Työn merkityksellisyyteen liittyy myös motivaatio tehdä hyvää. Minulle ei riitä, että saan palkan tai että yritys menestyy. Eniten palkitsee se, että saan aikaiseksi hyviä asioita.

Olen ylpeä
Viimeisin projekti on aina rakkain, koska siinä on ollut aina koko elämän oppi liossa. Näitä on nykyään pöydällä monta yhtä aikaa. Merkittävin toteutettu projektini oli paljon kiitosta saanut Bulevardi 26 eli Indigo Hotelli muutaman vuoden takaa. Olin kymmenisen vuotta AS&H:n toimitusjohtaja ja sinä aikana tuli tehtyä aivan liian vähän projektityötä. Luovuttuani toimitusjohtajan tehtävistä ja palattuani hankekehitystyöhön koen työni taas palkitsevampana. Olen saanut palata siihen, miksi olen arkkitehdiksi ryhtynyt. Paras on edessäpäin.

Minä
Joku on kutsunut minua käveleväksi muutosvoimaksi. Omasta mielestäni olen intuitiivinen ja välillä kiivaskin, täysillä elävä ekstrovertti. Teen asioita täydellä sydämellä tai en tee ollenkaan.

Kuten Eino Leino sanoo: ”Henkeni annan, mut mieltäni nuorta en milloinkaan. Se tuskassa tulta iskevi vaan, sen kanssani hautahan kannan.”

Ennen arkkitehdin uraa harkitsin myös opettajan työtä sekä historian lukemista. Valitsin kuitenkin arkkitehtuurin, koska rakentaminen on ollut meillä suvussa. Työuran karttuessa ympyrä alkaa hauskalla tavalla sulkeutua, nuorempia suunnittelijoita on kiva valmentaa ja monet hankkeet vievät historian pariin. Työurasta huolimatta määrittelisin kuitenkin itseni ennen kaikkea asioilla, jotka eivät liity työhön. Paras roolini elämässäni on ollut – ja on – isän rooli. Neljä lastani ovat kuitenkin olleet se rakkain projektini.